Oon ollut festari-ihminen niin kauan kuin muistan. Eka maakuntafestari oli 17-vuotiaana matka Provinssiin – siitä se lähti. Siitä asti oon kiertänyt ympäri Suomea, milloin missäkin. Festarit on vaihtuneet sen mukaan, miten oma musamaku on elänyt, mutta tietyt tapahtumat on pysyneet vuodesta toiseen. Seinäjoen Provinssi ja Valkeakosken Työväen musiikkitapahtuma kykenevät vuodesta toiseen rakentamaan monipuolisen ja yllättävän line upin. Valkeakosken musarit on kuuluneet mun kesiin niin pitkään, että ilman sitä tuntuisi kuin vuodenaika jäisi välistä.
Parasta festareissa on se taika, jonka jotkut järjestäjät onnistuvat luomaan alueelle. Tiedättehän sen tunteen, kun istuu piknikviltillä oman porukan kanssa Ruisrockin rantalavan nurtsilla. Aurinko paahtaa, laivat lipuu ohi, ja livemusiikki soi. Ihmismassat ympärillä tuntuu kuin yhdeltä valtavalta sydämeltä. Yhteisöllisyys on käsinkosketeltavaa. Tällasen saa aikaan kohtuu helposti pienemmissä tapahtumissa.
Ja sitten on ne hetket, kun kaikki menee pieleen – mutta sekin muuttuu jollain tavalla yhteiseksi voitoksi. Kuten Aitoon Kirkastusjuhlilla, kun ukkonen veti sähköt poikki ja Ismo Alangon keikka muuttui täysakustiseksi täydelle ladolliselle ihmisiä. Ukkonen jyrisi, sade lotisi, mutta kukaan ei lähtenyt. Se oli yksi niistä hetkistä, kun kaikki oli ihan oikeasti yhtä, artisti, yleisö, musiikki.
Festareilta oon löytänyt myös monta rakkautta ja ihastusta. Ihmisiä, joiden kanssa on kasvanut, nauranut, itkenyt ja muuttunut. Ne suhteet on jääneet tai vaihtuneet, mutta jokaisessa on ollut jotain, mitä ei ois syntynyt ilman niitä festaripäiviä ja -öitä. Festarit ei ole pelkästään liuta keikkoja, ne on elämää. Kaikkea sitä, mitä tapahtuu musiikin ympärillä, sitä minkä mukana kasvaa ja kehittyy tiedostavaksi, inhimilliseksi.
Oon järjestänyt festareita itsekin. 90-luvun alussa veljeni kanssa Transverse Artistic -festaria Mäntsälään. Myöhemmin Herb-rockia kavereiden kanssa eri venueissa. Meille tärkeintä oli hyvät ideat – välillä jopa tärkeämpiä kuin bändit itse. Printattiin lippuja ja ravattiin baareissa myymässä niitä. Purettiin villapaita, ja sen langoista nyöritettiin rannekkeita. Kellastuneista muovitaskuista leikattiin artistipasseja. Tehtiin sadoille makaroni-maissisalaattia. Lainatuista kuormalavoista rakennettiin lava. Kavereiden bändeistä sai aina rakennettua jonkinlaisen line upin. Se tekemisen palo, se yhteisön rakentaminen!
Nykyään festareita on ihanan paljon, ihan joka lähtöön. Ja mä niin toivon, että ihmiset valitsisivat lähteä niihin. Ostaisivat lipun ja menisivät paikalle. Festarit ei synny tyhjästä – niiden takana on valtavat riskit, unettomia öitä ja hullunrohkeita ihmisiä, jotka uskoo siihen, että musiikki tuo meidät yhteen, ja muuttaa maailmaa.
Ja hei – teltassakin voi nukkua. Tai vaikka auton takapenkillä. Tärkeintä on lähteä, olla mukana, elää se kesä, eikä vain katsella sen ohi. Jokainen festari on mahdollisuus rakastua – musiikkiin, ihmisiin, hetkiin. Älä jätä sitä käyttämättä.
Vielä on kesää ja festareita jäljellä.
Tän kesän yllättäjä oli Loviisan Saltfest. Ihana, monipuolinen line up ja liikuttavan ihana ympäristö Loviisan satama-alueella. Alueella oli tavoitettu uskomattoman intiimi, kaunis ja turvallinen tunnelma. Siitä muotoutuu mulle vuotuinen.
Tänä kesänä on vieklä jäljellä mm. Ultra Bran stadikkakeikka
ja sitten oma Nightlore Korjaamolla.
Hanki muuten sinnekin lippusi, ettet jää ilman. Upee line up!
Maksuvälineeksii käy myös Edenred, epassi ja Smartum
Tänä kesänä omassa ohjelmassani
Osakan maailmannäyttely
Kaustinen Folk Music Festival
Valkeakosken työväen musiikkitapahtuma
Kotkan meripäivät
Saltfest
Flow festival
Helsingin Juhlaviikot
Nightlore Helsinki
Nightlore
Olen miettinyt paljon, miksi teen sitä mitä teen. Miksi haluan olla järjestämässä Nightlore-tapahtumaa, ja miksi se on juuri minulle niin tärkeää.
Musiikkikenttä kapenee, ja mainstream rakentaa ympärilleen yhä vahvempaa muuria. Mutta samaan aikaan tämän muurin ulkopuolella soi järjettömän hieno, taitava, viihdyttävä ja nerokas musiikki, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Musiikki, joka ei välttämättä mahdu valmiiksi muotoiltuihin lokeroihin, ei sovi kapeaan mainstreamiin, mutta joka myös osuu sydämeen ja saa ajattelemaan, liikkumaan ja nauramaan. Musiikki jolle ei anneta, radion tai streamauslistojen kautta mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Nightlore on yritys murtaa tätä muuria. Nostaa esiin musiikin monimuotoisuutta, erilaisten tarinoiden ja äänten rikkautta. Se on tapahtuma, jossa moderni ja perinteinen, kokeileva ja viihdyttävä, herkkä ja räjähtävä voivat kohdata – ja jossa kuulija voi löytää jotakin odottamatonta.
Minulle se on muistutus siitä, että kulttuurin arvo mitataan sen monimuotoisuudessa, ja että velvollisuuteni on pitää huolta siitä, että erilaiset äänet pääsevät esiin.
29.8.2025 Korjaamolla avautuu ovi tähän maailmaan. Tervetuloa mukaan.
Kiitos
Kari Pössi,
Piikkikasvi ja
Kulttuuritehdas Korjaamo kumppanuudesta.
Kiitos
Music Finland ja
Cultural Endowment of Estonia
taloudellisesta tuesta.